Pontus Jäntti (1968-)

Pontus Jäntti on voittanut Suomen mestaruuden miesten kaksinpelissä kahdeksan kertaa, seitsemän niistä peräkkäin. Hän on edustanut Suomea olympialaisissa kahdesti ja maailmanlistalla Jäntti on parhaimmillaan ollut sijalla 18. Virallisia maaotteluita hänellä on takanaan 55 kappaletta. Jäntti on voittanut junioreiden EM-kultamitalin kaksinpelistä Varsovassa vuonna 1987.

Pontus Jäntti on Suomen sulkapallon menestynein ja kuuluisin pelaaja. Hän on osallistunut olympialaisiin kahdesti, vuonna 1992 ja 1996. Jäntti edusti Suomea sulkapallon kannalta historiallisissa olympialaisissa Barcelonassa vuonna 1992, jolloin sulkapallo oli ensimmäistä kertaa mukana.

Euroopan mestaruuskilpailuissa Jäntti on parhaimmillaan sijoittunut kahdeksan parhaan joukkoon vuonna 1990 Neuvostoliitossa sekä 1992 Skotlannissa. Jäntin meriittilistalla on myös Suomen toistaiseksi ainoa Grand Prix –voitto, jonka hän saavutti vuonna 1992 Skotlannissa.

Kotimaisilla kentillä Jäntti hallitsi pitkään ja SM-kisoissa hän oli ylivoimainen vuosina 1987-1993, jolloin hän hävisi vain kerran erän vuonna 1992. Miesten kaksinpelimestaruuksia hänellä on SM-kisoista yhteensä kahdeksan ja nelinpelistä yksi.

Jäntillä on takana 55 virallista maaottelua ja yhteensä 46 maaotteluvoittoa. Viimeisin saavutus Jäntin uralla on ikämiesten yli 35-vuotiaiden sarjan maailmanmestaruus vuodelta 2004 Malesian Kuala Lumpurissa.

Aktiiviuran jälkeen Jäntti on toiminut yhä sulkapallon parissa. Hän on perustanut Pontus Jäntti sulkapallokoulun, ja on sen toiminnassa mukana.

Anu Nieminen o.s. Weckström (1977-)

Anu Nieminen on voittanut Suomen mestaruudet kaksinpelissä 12, nelinpelissä seitsemän ja sekanelinpelissä kolme kertaa. Hän on osallistunut olympialaisiin neljästi ja maailmanlistalla Nieminen on parhaimmillaan ollut sijalla 13. Maaotteluedustuksia hänelle on kertynyt yhteensä 81 kappaletta.

Anu Nieminen oli pelaajauransa aikana vuosia Suomessa lajinsa paras. Hän on osallistunut olympialaisiin yhteensä neljä kertaa vuosina 2000, 2004, 2008 ja 2012.

Maailmanmestaruuskisoissa Nieminen on parhaimmillaan selvinnyt 16. parhaan joukkoon Englannissa vuonna 2003. Euroopan mestaruuskilpailuissa hän on parhaimmillaan selvinnyt kahdeksan parhaan joukkoon Ruotsissa vuonna 2002.

Nieminen on uransa aikana voittanut myös Suomen ensimmäisen ja ainoan aikuisten Pohjoismaiden mestaruuskisojen mitalin, voittaessaan hopeaa kaksinpelissä vuonna 1999 Helsingissä. Suomen kenttiä hallinneella Niemisellä on Suomen mestaruuksia yhteensä 22.

Urheilijauran jälkeen Nieminen on keskittynyt valmentamiseen ja perustanut Tanskaan Copenhagen Badminton Center -harjoittelukeskuksen (CBC).

Lars Palmén (1929-2011)

Lars Palmén oli aktiivinen ja aivan keskeinen vaikuttaja sulkapalloilun edistämisessä Suomessa. Hänen panoksensa Suomen Sulkapalloliiton perustamisessa oli ratkaiseva. Palmén oli kaiken tuon ohella myös loistava sulkapallon pelaaja.

Lars Palmén oli Sulkapalloliiton toiminnan käynnistyttyä 1940-luvulla mukana kaikessa. Hän toimi muun muassa ensimmäisenä valmennuspäällikkönä, nuorten kouluttajana, kilpailu- ja luokittelusääntöjen kirjoittajana, tuomarikurssin pitäjänä, valmentajakoulutettavana ulkomailla, pallovaraston hoitajana ja seurakäyntien tekijänä sekä oli mukana muussakin toiminnassa.

Tuolloin myös Suomen kiistaton ykköspelaaja hoiti kansainvälisiä kontakteja ja oli järjestämässä ensimmäisiä Suomen mestaruuskisoja ja maaotteluita. Palmén voitti kolme Suomen ensimmäistä miesten kaksinpelin sulkapallomestaruutta vuosina 1955-1957. Yhteensä hän saavutti kymmenen Suomen mestaruutta kaksinpelissä ja nelinpeleissä. Palmén omisti myös Suomen Sulkapalloliiton jakaman ensimmäisen kultaisen pelaajamerkin.

Tony Tuominen (1964-2000)

Tony Tuominen voitti Suomen mestaruuksia kaksinpelissä kolme, nelinpelissä kymmenen ja sekanelinpelissä kaksi. Hän edusti Suomea 79 maaottelussa ja voitti ensimmäisenä suomalaisena kansainvälisen mestaruuden. Parhaimmillaan hän oli kaksinpelissä maailmanlistalla sijalla 22. Tony Tuomisen nimeä kantaa myös sulkapallon nuorten valmennusrahasto.

Vain reilu viisi vuotta pelin aloittamisen jälkeen Tuominen saavutti - juuri 17 vuotta täytettyään - ensimmäisen Suomenmestaruutensa voitettuaan kaksinpelin. Se on yhä lyömätön nopeusennätys. Seuraavina vuosina 1982 ja 1983 hän voitti SM-kultaa myös nelinpelissä ja sekanelinpelissä. Suomenmestaruuksia Tuomisella on yhteensä 15 ja kultamerkkipisteitä 50.

Tony Tuominen kuuluu Suomen sulkapallon kansainvälisesti menestyneimpiin pelaajiin. Hän edusti maaotteluissa Suomea 79 kertaa. Niistä voitto-otteluita kertyi 62. Kaksinpelin voitollaan Maltalla v. 1988 Tuomisesta tuli ensimmäinen suomalainen kansainvälinen mestari. Toisen mestaruutensa hän voitti Norjassa 1991. Tuominen pelasi myös vuoden 1994 Thomas Cup -joukkueessa, joka nousi Euroopan karsintalohkosta lopputurnaukseen Indonesiaan. MM-kisoissa Tuomisen paras saavutus oli jaettu 9. tila nelinpelissä vuonna 1995.

Tuominen toimi viimeisinä vuosinaan Suomen Sulkapalloliitossa myös maajoukkuevalmentajana. Hänen toivomuksensa ja viimeinen tekonsa Suomen sulkapallon hyväksi oli, että hänen nimellään perustetaan nuorten valmennusrahasto. Rahasto kantaa nimeä Tony Tuomisen juniorisulkapallorahasto ja se tukee vuosittain parhaita junioripelaajiamme.

Robert Liljequist (1971-)

Robert Liljequist voitti uransa aikana miesten Suomen mestaruuden kaksinpelissä neljä kertaa ja nelinpelissä kaksi kertaa. Hän edusti Suomea maajoukkueessa yhteensä 44 kertaa ja lisäksi kaksissa olympialaisissa. Parhaimmillaan Liljequist on ollut maailmanlistan sijalla 25. Liljequist on myös ensimmäinen pelaaja sulkapallon historiassa, joka on olympialaisissa voittanut ottelun.

Liljequist osallistui olympialaisiin kahdesti: Barcelonassa vuonna 1992, jolloin hän jäi historian kirjoihin ensimmäisenä olympiaottelun voittaneena pelaajana, sekä Atlantassa 1996.

Ensimmäisen kerran Liljequist pelasi maajoukkueessa 1989 Jakartan MM-kisoissa Indonesiassa ja sen jälkeen hän edusti Suomea kaikissa EM-, MM- ja Thomas Cup-kisoissa sekä olympialaisissa vuoteen 1997 asti. Parhaina saavutuksina olivat EM-kisoissa Skotlannissa 1992 sijat 5.-8. ja MM-kisoissa Sveitsissä 1995 sijat 9.-16.

Vuonna 1994 Liljequist kuului Suomen joukkueeseen, joka saavutti sensaatiomaisesti loppuottelupaikan miesten joukkue-MM-kisan eli Thomas Cupin kahdeksan maan lopputurnaukseen. Liljequist pelasi ratkaisevan ottelun Englannin Steven Butleria vastaan ja varmisti voitollaan Suomen lopputurnauspaikan.

Suomen mestaruuksia Liljequistilla on hallussaan kuusi, joista neljä kaksinpelistä ja kaksi nelinpelistä. Pelaajana Liljequist oli periksi antamaton taistelija, jonka ottelut venyivät usein kolmi-eräisiksi raatamisiksi, joissa pelattiin suorituskyvyn ja jaksamisen äärirajoilla, kuten SM-loppuottelussa Jyri Aaltoa vastaan 1995.

Liljequist saavutti Suomen Sulkapalloliiton kultaisen pelaajamerkin n:o 25. Koko uransa ajan hän edusti Helsingfors Badminton Clubia.

Tuomo Tennilä (1947-)

Tuomo Tennilä toimi monipuolisesti Suomen Sulkapalloliiton eri tehtävissä yli 40-vuoden ajan. Hän aloitti liittohallituksen jäsenenä vuonna 1973, toimi puheenjohtajana vuosina 1975–1985, toiminnanjohtajana vuosina 1980–89. Ura liittohallituksessa jatkui 32 vuotta aina vuoteen 2005. Suuren päivätyön Tennilä teki liiton lehden päätoimittajana vuosina 1974–2011.

Liiton arvokisoja - SM-kisat, Finnish Open ja Finnish International - hän on ollut järjestämässä vuodesta 1974 alkaen. Hän johti vuonna 2011 järjestettyjen nuorten Euroopan mestaruuskisojen järjestelytoimikuntaa.

Sulkapalloliiton täyttäessä 40 vuotta vuonna 1994 Tennilä palkittiin Suomen Sulkapalloliiton ensimmäisellä kultaisella ansiomerkillä. Vuonna 2009 SSuL:n syysliittokokous nimitti hänet liiton kunniapuheenjohtajaksi.

Vuonna 1983 Tennilä valittiin International Badminton Federationin hallitukseen. Siellä hän palveli 14 vuotta. Tuona aikana hän toimi myös ylituomaritehtävissä niin IBF:n arvokilpailuissa kuin maailman GP-sarjan osakilpailuissa.

Tennilällä on ollut keskeinen rooli lajissa kenttien ulkopuolella, mutta on hän ehtinyt vierailla pelikentän sisäpuolellakin yhden maaottelun verran. Senioreiden MM-kisoissa 2015 hän sijoittui jaetulle 5. sijalle MK-65:ssä.

Jyri Aalto (1969-)

Jyri Aallon ura alkoi vuonna 1979 10 vuoden iässä ja johti kolminkertaiseksi miesten kaksinpelin Suomen mestariksi, kaksinkertaiseksi sekanelinpelin mestariksi ja lisäksi hän on kerran voittanut miesten nelinpelin mestaruuden.

Kansainvälisillä kentillä hän nousi vuonna 1994 kahdeksan parhaan joukkoon EM-kisoissa Hollannissa. Ja samana vuonna hän kuului Suomen Thomas Cup –joukkueeseen, joka pääsi lopputurnaukseen Jakartaan. Vielä suuremmalla näyttämöllä – olympialaisissa - hän edusti Suomea vuonna 2000 Sydneyssä.

Maaotteluissa hän edusti urallaan Suomea 50 kertaa, ja toi niissä 35 voittoa. Yhteensä hän saavutti 43 kultamerkkipistettä ja sai liiton kultaisen pelaajamerkin n:o 26.

Yleisen sarjan pelien jälkeen hän on voittanut lukuisia Suomen mestaruuksia senioriluokassa kaikissa kolmessa pelimuodossa. Ja ovatpa senioreiden MM- ja EM-vastustajatkin kokeneet hänen edelleen kovan kuntonsa.

Aktiiviuran lisäksi hän on toiminut valmentajana U19-liittoryhmässä vuonna 2003, jolloin Suomi saavutti kaksi pronssia nuorten EM-kisoissa. Sittemmin hän on toiminut lääkärinä SSuL:n Rio Teamissa ja nyt vuoden 2020 olympialaisiin tähtäävässä Tokyo Teamissa.

Mutta parhaiten hänet silti muistetaan kuulumisesta yhtenä jäsenenä 1990-luvun kivikovaan kärkiviisikkoomme. Kun muut tuon ”luuvitosen” jäsenet olivat Pontus Jäntti, Lasse Lindelöf, Tony Tuominen, Robert Liljequist.

Mårten Segercrantz (1941-)

Kun Mårten Segercrantzille vuonna 2004 myönnettiin liiton kultainen ansiomerkki, kerrottiin luovutussanoissa merkin tulleen myönnetyksi "ainutlaatuisen pitkästä ja monipuolisesta sitoutumisesta ja saavutuksista lajissamme".

Hänen, jos kenen uraa voi kutsua sulkapallon elinkautiseksi. Se alkoi ulkopeleistä 1950-luvun alussa. Seuraavana merkkipaaluna osallistuminen 13-vuotiaana ensimmäisiin SM-kisoihin 1955 ja sen jälkeen jokaiseen SM-kisaan vuoteen 1988. Eikä vain osallistumista, vaan myös voittoja: 2 kaksinpelin mestaruutta, yhdeksän nelinpelin ja viisi sekanelinpelin Suomen mestaruutta, 36 kultaisen pelaajamerkin pistettä, 32 maaottelua, liiton kultainen pelaajamerkki n:o 4.

Nuorten luokan ja seniorikauden kaikki voitot lukien hänellä on toiseksi eniten Suomen mestaruuksia. SM-loppuotteluissa hän iski 16 vuoden aikana yhteensä 27 kertaa.

Pelin ohella toimiminen niin liitossa kuin seurassa on ollut mittavaa. Esimerkiksi: maajoukkueen valmentajana, valitsijamiehenä ja joukkueenjohtajana yhden vuoden katkoa lukuun ottamatta 1968-1981. Seurassaan HBC:ssä hallituksen jäsenenä ja puheenjohtajana (1986-94). Kisajärjestelyissä - niin liiton kuin HBC:n - mm. kisojen vetäjänä, ylituomarina, tuomarina, rajatuomarina, pallovastaavana. Lista on lyhennettynäkin hengästyttävän pitkä.

Anders Segercrantz (1909-2008)

Anders Segercrantzin valinta Hall of Fameen perustuu hänen suureen ja pitkäaikaiseen toimintaan lajissamme - ei kentällä vaan kentän ulkopuolella, eikä vuosikymmenen tai kahden, vaan lähes puoli vuosisadan ajan. Kaikki alkoi 1950-luvun lopulla. "Luulisin epävirallisesti toimineeni jo vuodesta 1957", hän muisteli. Silloin oli kysymyksessä SM-kisojen ylituomarina toimiminen.

Suomen Sulkapalloliiton suuri mullistus – vuoden 1962 vallankaappaus, jonka TUL teki – sai Andersin kietoutumaan aiempaa tiukemmin liiton toimintaan. Vastavallankaappauksen onnistumisen jälkeenkään ei tilanne ollut kehuttava: liiton jäsenseuroja oli kourallinen ja liittohallituksen toiminnassa mukana olevia muutama harva. Anders oli yksi tukipilari. "Ei liittoa voi päästää kaatumaan", hän kertoi tuolloin miettineensä. Vuodesta 1963 alkaen Anders toimikin liiton ulkomaanasioiden hoitajana osallistuen liittohallituksen kokouksiin, mutta ei hallituksen jäsenenä.

Hallitustyön ulkopuolella Anders teki liiton ja lajin kannalta merkittävän päätöksen: perusti syksyllä 1964 Segercrantz´ka fondenin, rahaston, jonka "tarkoitus on tukea taloudellisesti Suomen sulkapalloa ja eritoten kansainvälistä kilpailutoimintaa". Jo neljä vuotta myöhemmin rahasto tuli suureen tarpeeseen, kun Suomi ensi kerran kutsuttiin maajoukkueturnaukseen. Kysymyksessä oli Helvetia Cup 1968 Oslossa. Ilman rahaston tukea tuota matkaa ei olisi tehty. Ja tuon ensimmäisen matkan jälkeenkin rahastoon turvauduttiin uudelleen ja uudelleen. Varsinkin 1960- ja 1970-luvuilla jokainen tuhatmarkkanen oli liitolle suuri raha.

Vuonna 1974 Anders valittiin SSuL:n kuudenneksi puheenjohtajaksi. Terveyssyihin vedoten hän halusi kuitenkin erota jo 1975, mutta jatkoi siitä eteenpäin ulkomaanasioiden hoitajana sekä liiton toimistossa moninaisissa tehtävissä lähes päivittäin. Varsinkin Andersin puheenjohtajakaudellaan perustama Sulkapallo-lehti oli hänen lempiprojektinsa.

Vuonna 1978 Anders valittiin liiton ensimmäiseksi kunniapuheenjohtajaksi. Kansainvälinen tunnustus tuli vuonna 1985, kun silloinen maailmanliitto International Badminton Federation jakoi ensi kerran korkeimmat ansiomerkkinsä, Distinguished Service Awardit. Anders kuului 14 alkuperäisen saajan joukkoon. Paperitehtaiden yhdistyksen Finnpapin ulkomaankaupan johtajana hänellä oli työelämän antama kokemus kansainvälisestä yhteistyöstä. Viittä kieltä taitaneena hän osallistuikin kuluneina vuosikymmeninä aktiivisesti kymmeniin kv. sulkapallokokouksiin.

Vuonna 1994 SSuL myönsi Andersille kultaisen ansiomerkin. Sekin todistus Andersin poikkeuksellisesta panoksesta. Harva jaksaa vielä kunniapuheenjohtajana olla toiminnassa aktiivisesti mukana. Mutta kuten Suomen sulkapallon ensimmäinen kärkinimi Lasse Palmén aikoinaan totesi: "Anders on uniikki."

Kristiina Danskanen (1962-2019)

Kristiina Danskanen (s. Tainio) nousi uuden sukupolven edustajana maamme naispelaajien kärkeen 1970-luvun lopulla, kun hän voitti vuoden 1979 SM-kisoissa naisten nelinpelin ja sekanelinpelin.

Kristiinan alkutaivalta sulkapallossa tasoitti suuresti, että hän pääsi nauttimaan Tanskassa valmentajakoulutuksen saaneen Rolf Wikströmin lyöntitekniikkaharjoituksista jo varhain. "Se tekniikan tehokuuri vaikutti ehkä eniten pelaamiseeni."

Vasenkätinen Kristiina oli urheilullinen. Hän kertoi nauttineensa fysiikkaa vaatineesta pelistä. "Paikoin en edes oikein yrittänyt katkaista palloa, vaan annoin raatamisen jatkua." Vuosina 1989 ja 1990 voittamiensa kaksinpelin Suomen mestaruuksien aikaan hän arvioi kovan harjoittelun tuoneen hienosti tulosta: "Olin silloin parhaimmillani." Kaikkiaan hän saavutti kolme Suomen mestaruutta kaksinpelissä ja yhden sekanelinpelissä, mutta peräti kahdeksan nelinpelissä, kolmen eri peliparin kanssa. Maaotteluita hän pelasi 36 ja sai niissä 19 voittoa. Kristiina saavutti Suomen Sulkapalloliiton menestyneille kärkipelaajille myöntämän kultaisen pelaajamerkin n:o 19 seitsemäntenä naispelaajana.

Loppuvuoteen 1990 ajoittunut paha loukkaantuminen auto-onnettomuudessa katkaisi Kristiinan uran, jonka oli suunnitellutkin päättyvän siihen kauteen. Hän ei kuitenkaan jättänyt sulkapalloa, vaan siirtyi valmentajaksi mm. Espoon Sulkapallo-Badmintoniin, BC Bluehun, tammisaarelaiseen BMK-84:ään sekä Helsingfors Badminton Clubiin. Kristiinan sulkapallotoiminnan laaja-alaisuutta kuvaa, että hän toimi myös tuomarina. Ja viimeisenä työpaikkanaan hänellä oli Suomen Valmentajat ry:n toiminnanjohtajuus.

Vakava sairaus päätti Kristiinan elämän 57-vuotiaana. Häntä jäivät kaipaamaan aviomies ja kolme poikaa sekä koko Suomen sulkapalloväki.

Lasse Lindelöf

Lasse Lindelöf oli Suomen sulkapallon 1990-luvun ehdottomia kärkinimiä. Hän oli yksi pitävä lenkki siinä legendaarisessa ryhmässä, joka vei Suomen miesten joukkue-MM-kisan, Thomas Cupin, lopputurnaukseen Jakartaan vuonna 1994.

Verrattuna myöhempien aikojen nuorten tai lasten urheiluvalmennukseen voi sanoa Lassen aloittaneen sulkapallon "vanhana". Hän kilpaili ensi kerran vasta 12-vuotiaana. Ikäluokkamestaruuden samaisessa luokassa Lasse voitti päihitettyään loppuottelussa Pontus Jäntin.

Ensimmäisen Suomen mestaruutensa Lasse voitti sekanelinpelissä vuonna 1985. Hän oli tuolloin vasta 17-vuotias.

Sittemmin kaikkiaan neljän sekanelinpelin SM:n rinnalle tuli myös kaksi nelinpelin mestaruutta. Kaksinpelimestaruutta Lasse ei - korkeasta tasostaan huolimatta - koskaan voittanut. Samanaikaiset kilpakumppanit pitivät SM-riman eurooppalaisittainkin korkealla tasolla.

Ensimmäisen maaottelunsa Lindelöf pelasi Thomas Cupin Euroopan lohkon karsinnassa Saksassa 1986. Kaksinpelissä Walesia vastaan tuli niukka tappio, mutta Norjaa vastaan jo uran ensimmäinen maaotteluvoitto. Kaiken kaikkiaan niitä tuli 16 vuoden aikana yhteensä 58. Maaotteluiden määrässä Lasse nousi listan ykköseksi Tony Tuomisen rinnalla 79 edustuksella.

Maaottelu- ja SM-voitoista laskettavien liiton kultamerkkipisteiden jakautuma kertoo, kuinka tasapuolisesti lahjakas Lasse oli: kaksinpeleistä 22, nelinpeleistä 19, sekanelinpeleistä 21 pistettä! Häneen sopii täysin brittimääritelmä: all-round pelaaja.

Lassen tavaramerkki oli nopean keveä liikkuminen, joka kaiken lisäksi näytti tapahtuvan suuremmitta ponnisteluitta. Sulkapallo-lehdessä hän sai lempinimen "kärppä".

Ja sulkapallon "elinkautisen" saanut Lasse ei tietenkään jättänyt lajia peliuran hiivuttua, vaan siirtyi jo aktiiviaikanaan seuransa Tapion Sulan valmentajakaartiin ja sittemmin myös seuran toiminnanjohtajaksi.

Suomen sulkapallon Hall of Fame kunniagalleriaan valitaan suomalaisen sulkapallon hyväksi tehdystä työstä ansioituneita pelaajia, valmentajia, tuomareita, johtajia, seuratoimijoita tai muita sulkapallon parissa toimineita henkilöitä. Hall of Fame -jäsenyys on mahdollista saavuttaa niin pelikentällä kuin sen ulkopuolella tehdystä työstä.

Suomen sulkapallon Hall of Fame kunniagalleriaan valitaan vuosittain 0-4 uutta jäsentä. Pelaajana Hall of Fame:een valitun on pitänyt lopettaa kansainvälinen aktiiviura yleisessä sarjassa. Valitun julkistamisensa tapahtuu Sulkapalloliiton tapahtumassa. Valinnoista vastaa ryhmä, johon kuuluvat ansiomerkkiryhmän jäsenet, liiton puheenjohtaja, kunniapuheenjohtaja, toiminnanjohtaja ja Sulkapallolehden päätoimittaja, mikäli kyseisenä valinta-aikana nämä toimet liitolla ovat.

Verkossa olevan Hall of Fame kunniagallerian lisäksi Suomen Sulkapalloliitto ylläpitää Hall of Fame aineistoa Sulkapalloliiton tiloissa. Hall of Fame:een valitulle tai tämän omaisille luovutetaan kyseisestä henkilöstä tehty Hall of Fame -taulu.

Suomen Sulkapalloliiton viralliset kotisivut: www.sulkapallo.fi